Maailmansyleilyn puolesta Elämän monimuotoisuus on tärkeää - myös ihmisten keskuudessa

Vappupuhe 2018: Roiskimisen politiikka

Pokeripiireissä kuulee usein sanaa 'spewing'. Sen suomenkielinen vastine voisi olla vaikkapa roiskiminen.

 

Roiskiminen tarkoittaa peliteorian näkökulmasta huolimatonta, matemaattisesti perustelematonta ratkaisua. Harrastelijat tekevät sitä jatkuvasti, harvemmin tietoisesti: suurta pottia on hauska yrittää voittaa hieman huonommillakin korteilla. Pitäähän pelistä voida nauttia ilman suurempaa miettimistä ja voittokäsien odottelua. Toisinaan ammattilainenkin turhautuu ja maksaa pientä ylihintaa keskinkertaisilla korteilla – syntisenä en heitä ensimmäistä kiveä.

 

Roiskiminen onkin mitä inhimillisintä toimintaa: kukapa meistä ei joskus tekisi ostoksia, jotka ovat liian kalliita, epäterveellisiä tai eettisesti kyseenalaisia. Kukapa meistä ei joskus valvoisi liian myöhään, katsoisi tv-sarjan tuotantokautta vuorokaudessa, joisi paria annosta liikaa alkoholia. Menisi autolla bussin sijaan, jättäisi muovinpalaa kierrättämättä, antaisi ruuan pilaantua jääkaappiin. Unohtaisi valoja huoneeseen ja luopuisi liian helposti aikeesta palata niitä sammuttamaan.

 

Roiskimisella tehdään myös paljon politiikkaa. Sen puolustaminen on esimerkiksi Timo Soinin fillarikommunismin vastaisen taistelun kovaa ydintä: kansalaisen oikeus rajoittamattomaan makkaransyöntiin, yksityisautoiluun ja perjantaikopsuihin on pyhä. Harva meistä kuulee mielellään elintapojensa olevan kestämättömiä, joten päinvastaiselle viestille on kysyntää.

 

Liberaalille, mutta ympäristöstä huolestuneelle vihreälle vapaus roiskimiseen on ongelmallisempi. Tätä jännitettä Minea Koskinen kuvailee ansiokkaasti Vihreässä Langassa julkaistussa esseessään Optimismin rajat: ”Vihreät maalaa visioissaan tulevaisuutta, jossa aikamme ympäristöongelmat on ratkaistu älykkäästi, yhdessä ja vailla mielipahaa. On älypesukoneita, jakamistaloutta ja ihmiset, jotka elävät vapaaehtoisesti A-energialuokassa. Kestävät valinnat on tehty helpoiksi ja houkutteleviksi.”

 

Ympäristökriisin ratkaiseminen vapauden ja ilon kautta on poliittisesti riskitöntä, ja sitä voi perustella myös tuloksilla: vallankumousta ajava pahanilmanlintu ei löydä viestilleen montaa kuulijaa ja muutokset jäävät toteuttamatta. Tämän taktiikan ongelma on kuitenkin hitaus: ainoastaan radikaalit systeemitason muutokset voivat enää pelastaa planeettamme sellaisena kuin sen tunnemme. Vapauden edellytys on vastuu, ja tällä hetkellä ulkoistamme sen luonnolle.

 

Kriisitietoisuuden kasvattaminen on toki mediankin tehtävä, mutta suurin vastuu lankeaa poliitikoille. Ilmastonmuutosta ja uhkaa luonnon monimuotoisuudelle olisi ratkottava kuin sotatilaa: puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä, jossa kaikki ymmärtävät mitä on tehtävä.

 

Tämän luulisi olevan helppoa, sillä lähes kaikki puolueet puhuvat nyt ilmastonmuutoksesta. Valitettavasti emme kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen edes tieteestä, sillä olemme politisoineet niin puunpolton päästöt kuin energiaveroleikkuritkin. Lentämisen ja eläintuotannon tukeminen jatkuu, soiden ja metsien suojelun lähtökohtana on vapaaehtoisuus. Myös me vihreät joudumme pohtimaan osaammeko suhtautua esimerkiksi ydinvoimaan teknologiana muiden joukossa.

 

Yksittäisten kansalaisten syyllistäminen kestämättömistä valinnoista on väärä ja epäoikeudenmukainen tie. Hyvinvoivan, keskiluokkaisen ihmisen maailmantuskan helpotus on aivan eri asia kuin vaikka pienituloisen yksinhuoltajan. Olen itse ryhtynyt jokin aika sitten vegaaniksi, mutta autistisen, juuri koulutiensä aloittaneen lapseni pakottaminen yhtä ehdottomalle linjalle olisi kohtuutonta, suorastaan julmaa.

 

Kansalaisten roiskimisvapautta olisi kuitenkin rajoitettava rohkealla sääntelyllä ja ympäristökuormituksen lisäämisellä hintoihin. Uskon, että suomalaiset hyväksyvät parhaiten ajatuksen yhteisistä pelisäännöistä, kuten verotuksessakin: kukin antaa kantokykynsä mukaan. Meidän poliitikkojen on uskallettava tarjota radikaali visio ympäristön kannalta kestävästä yhteiskuntamallista ja käytävä toimeen. Nämä odotukset kohdistan myös pian uusittavaan vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan – olkaamme rohkeita ja pukekaamme essut roiskeiden varalta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset