Irtisanomissuojan heikentämisestä
Hallituksen esitys irtisanomissuojan heikentämisestä on saanut ay-liikkeen sotajalalle, enkä ihmettele sitä lainkaan. Kiky-sopimukseen lähtiessä heille luvattiin, että loput kuluvan vaalikauden työmarkkinauudistukset valmisteltaisiin aina kolmikantaisesti – hallituksen voi katsoa rikkoneen tämän lupauksen.
Vaikka heikennyksen työllisyysvaikutukset on todettu olemattomiksi, liberaalista näkökulmasta sen kannattaminen kuitenkin houkuttaisi: vapailla markkinoilla toimivalla työnantajalla tulisi olla mahdollisuus tehdä myös typeryyksiä, kuten irtisanoa hyvä työntekijä sen paljonpuhutun "pärstäkertoimen" perusteella.
Yhtä lailla liberaalia on tietenkin työsuhteen ehtojen määräytyminen markkinaehtoisesti työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa. On ilmeistä, että ay-liike irtisanomissuojan säilyttämisestä taistelisi eikä siitä hevin luopuisi – oli lainsäädännön rooli mikä tahansa. Syrjintä on kielletty jo perustuslaissa, siitä ei tietenkään neuvotella.
En kuitenkaan voi kannattaa hallituksen esitystä nykytilanteessa, vaikka haluaisinkin pienentää valtion roolia työmarkkinoilla. Tämä johtuu ennen kaikkea riittämättömästä sosiaaliturvastamme, jota hallitus on aktiivimalleineen muuttanut rankaisevampaan suuntaan. Jos valtio haluaa helpottaa potkujen antamista, tulisi sen myös luopua karensseista kokonaan ja siirtyä vastikkeettoman, elämiseen riittävän perustulon malliin.
Lisäksi valtion tulisi ottaa kontolleen kaikki nykyään työnantajalle kuuluvat vanhemmuuden kustannukset sukupuolisyrjinnän lopettamiseksi työmarkkinoilla ja tehdä perhevapaauudistus. Työllistämisen kustannuksia kannattaisi myös helpottaa ensimmäisten palkattujen työntekijöiden kohdalla, jotta nykyistä useampi pienyrittäjä uskaltaisi ottaa laajentamisen riskin.
Irtisanomissuoja on osa kokonaisuutta, jolla valtio luo oikeudenmukaiset ja kannustavat työmarkkinat. Siihen ei tule kajota irrallaan muusta todellisuudesta.
Riittämättömästä sosiaaliturvasta? Asutko ehkä Kongossa vai oletko vain autuaan tietämätön sosiaaliturvan tasosta Suomessa?
Ilmoita asiaton viesti
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola puolustaa taas periaatteita periaatteiden vuoksi. STTK ei hyväksy, että työntekijät asetetaan eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, minkä kokoisessa yrityksessä he työskentelevät.
– Käsi sydämelle STTK! Villiä länttä ei kaivata, muttei myöskään joillain aloilla paikallisesti vallinnutta ”villiä itää”. Laittomat irtisanomiset ja muu työsyrjintä pärstäkertoimen perusteella eivät näet ole työelämässä olleet ihan vieras ilmiö tähän astikaan ainakaan suurissa julkisalojen työpaikoissa. Kunta- ja valtiosektoreillahan muuten on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista muun muassa sttk:laisten ja akavalaisten liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa sellaisia vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden ’palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista sulle-mulle-ei-tolle-tyyliin’. Yksi tosielämän case-esimerkki on julkaistu alla linkitetyn blogin raportissa.
Uusi irtisanomissäännös voisi kuulemma tulla käytännössä sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun työntekijä ei noudata työaikoja, laiminlyö työnantajan määräämiä työtehtäviä tai suorittaa niitä ohjeiden vastaisesti. Mainitussa casessa nuo kriteerit on jätetty huomiotta mm. luottamusaktiivien kohdalla, mutta ns. poliittisesti motivoituneet diskriminointiperusteet katsottu sopiviksi ns. villin työntekijän kohdalla, ja joskus jopa irtisanomissyynä.
Vai ovatko esimerkiksi ’vääränlainen’ säästöehdotus ’oikeanlaisia’ sellaisia pyydettäessä tai ’neuvostovastainen’ mielipide hyväksyttävä syy irtisanomiselle vielä tällä vuosituhannella enempää suuressa valtionvirastossa kuin pienessä yksityisessä yrityksessäkään? Casessa kuvattuja lakiin pohjautumattomia toimintakulttuurikäytänteitä voisi vertailla nykylain kirjaimeen, ja samalla pohtia sitäkin, miten jatkossa voitaisiin taata kauniin lakitekstin ja arjen välisen ristiriitagäpin jonkinasteinen umpeenkuroutuminen. Sekin voisi siis olla hyvä pohtia vielä kertaalleen, ovatko poliittiset irtisanomiset ylipäätään juridiseettisesti perusteltavissa enää tällä vuosituhannella ja annetaanko ay-liikkeen keskinäisten aatteellisten suuntien linjariitojen vaikuttaa käytännön epäpoliittisten asioiden sopimisperusteisiin. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta.
Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. Ja liitoissassahan on toki muunkinlaisia kuin luottamuksen kohtuudella ansaitsevia luottamushenkilöitä ihan siinä missä ketkuja on työnantajapiireissäkin. On myös muka ’aina heikomman puolella olevia’ pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi.
Katkelmia tosielämän case-tapauksesta oikeasti olemassaolevasta monen sadan hengen työyhteisöstä, jossa ”vahva yhtenäinen taisteleva ay-liike huolehtii henkilöstön hyvinvoinnista ja työoikeudellisesta puolenpidosta pärstäkertoimeen katsomatta” aina viimeiseen niittiin saakka on luettavissa alla linkitetystä casesta. Siinä mainitussa jälkimmäisessä irtisanomistapauksessa toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli tuoreeltaan, etteivät esitetyt ”tuotannollistaloudelliset syyt” voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin hyvänä työntekijänä tunnetun yt-uhanalaisen aiemmin henkilöstöfoorumilla ilmaisemiin mielipiteisiin, mutta riitauttamiseen ei lähdetty vaikean toteennäyttämisen ja paikallisten realiteettien vuoksi. Toisen henkilöstöjärjestön kellokaspiireissä kun asiaa lähestyttiin muunlaiset joukkointressit edellä. – Case: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a…
Ilmoita asiaton viesti
Jari Lindström kyllä eilen viimeksi painotti, että irtisanomissuojan valmistelu on tapahtunut kolmikannassa. Ei ole yllätys, että siinä ei ole löydetty yksimielisyyttä. Tämä oli pakko oikaista, siitä huolimatta, että olen irtisanomissuojan heikentämistä vastaan.
Ville hyvä, eihän mitään uudistusta tapahdu, jos edellytetään yksimielisyyttä. Pitää joustaa. Hallitus jousti, mutta omasta vinkkelistäni ne epäkohdat, joihin perustuen itse lakiuudistutsa vastustan, eivät parantuneet.
Omat perusteluni ovat toiset kuin Sinun. Lain edessä kaikkien tulee olla samanarvoisia, pienen yrityksen työntekijöihin ei tule noudattaa erilaista lakia kuin suuren samanlaisissa asioissa. Muut perustelut löydät muutaman viikon takaisesta blogistani täällä Puheenvuorossa http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26…
Ilmoita asiaton viesti